Pã¤ivã¤nsã¤de Ja Menninkã¤inen lyrics
Aurinko kun päätti retken
siskoistaan jäi jälkeen hetken,
päivänsäde viimeinen.
Hämärä jo metsään
hiipi,
päivänsäde kultasiipi
aikoi juuri lentää eestä
sen.
Kun menninkäisen pienen näki vastaan tulevan,
se juuri oli
noussut luolastaan.
Kas menninkäinen ennen päivänlaskua ei
voi
milloinkaan elää päällä maan.
Katselivat
toisiansa,
menninkäinen rinnassansa
tunsi kummaa leiskuntaa.
Sanoi: "Poltat silmiäni,
mutt' en ole eläissäni nähnyt
mitään yhtä ihanaa!
Ei haittaa, vaikka loisteesi mut sokeaksi saa
- on pimeässä helppo vaeltaa.
Käy kanssani niin kotiluolaan
näytän sulle tien
- ja sinut armaakseni vien."
Säde
vastas: "Peikkokulta,
pimeys vie hengen multa
enkä toivo
kuolemaa.
Pois mun täytyy heti mennä,
jos en kohta valoon
lennä,
niin en hetkeäkään elää saa!"
Joo, niin
lähti kaunis päivänsäde, mutta vieläkin
kun menninkäinen
yksin tallustaa,
hän miettii, miksi toinen täällä valonlapsi
on
ja toinen yötä rakastaa.
Tyrã¤vy㶠Pã¤ivã¤nsã¤de Ja Menninkã¤inen lyrics are provided by;
|
| Main Page | Top Lyrics | Top Artists | Top Albums | Links | Contact
Top Artists