Paeivaensaede Ja Menninkaeinen Lyrics

Paeivaensaede Ja Menninkaeinen lyrics

Aurinko kun päätti retken 

siskoistaan jäi jälkeen hetken, 

päivänsäde viimeinen.



Hämärä jo metsään hiipi, 

päivänsäde kultasiipi 

aikoi juuri lentää eestä sen.

Kun menninkäisen pienen näki vastaan tulevan,

se juuri oli noussut luolastaan.

Kas menninkäinen ennen päivänlaskua ei voi

milloinkaan elää päällä maan. 



Katselivat toisiansa, 

menninkäinen rinnassansa 

tunsi kummaa leiskuntaa. 

Sanoi: "Poltat silmiäni, 

mutt' en ole eläissäni nähnyt mitään yhtä ihanaa!

Ei haittaa, vaikka loisteesi mut sokeaksi saa 

- on pimeässä helppo vaeltaa. 

Käy kanssani niin kotiluolaan näytän sulle tien

- ja sinut armaakseni vien." 



Säde vastas: "Peikkokulta, 

pimeys vie hengen multa 

enkä toivo kuolemaa. 

Pois mun täytyy heti mennä,

jos en kohta valoon lennä, 

niin en hetkeäkään elää saa!" 

Joo, niin lähti kaunis päivänsäde, mutta vieläkin

kun menninkäinen yksin tallustaa, 

hän miettii, miksi toinen täällä valonlapsi on

ja toinen yötä rakastaa.