Sankaritarina lyrics
"Kuolee karja, kuolee suku, samaten itse kuolet; vaan nimi ei
koskaan kuole, hältä ken on hyvän saanut.
Kuolee karja, kuolee
suku, samaten itse kuolet; yhden tiedän mik' ei kuole: manalle
menneen maine." (Hávamál)
Jo luku viimeinen saa, surmansa
kohdannut lepää sijallaan. Veljet maljan simaa nostavat, tyhjäksi
juovat nimeen vainajan.
Kaunis laiva kantaakseen saa miehen
rauenneen, laskua tuonpuoleiseen se vartoo rannalla. Aseet, korut,
rikkaudet matkamies saa mukaansa, alla suuren rovion lipuu hautansa. (Ja
katso! Voiko toista niin ylvästä näkyä olla kuin hiljaisten liekkien
kurotus tähtiä kohti.)
Kuolemaan me jok'ikinen kuljemme; jumalat
ovat elävät valinneet. Veljemme syliin aaltojen laskemme; jää
hyvästi, sinut aina muistamme.
Kunniaa ei miekka voi
taltuttaa; jumalat ovat sankarit nimenneet. Veljemme tuonen herralle
luovutamme; siis hyvästi - kunnes jälleen
kohtaamme.
Translations:
Moonsorrow Sankaritarina lyrics are provided by;
|