Moonsorrow Raunioilla Lyrics

Raunioilla Lyrics


ASKELMILLA

esinäytös

MAAILMALLE

Kuun vielä
varttuessa
kulki kuiskaus päällä veen kaukaa.
Aallot levotonna
löivät
vasten sateen pieksemää rantaa.

Kauan hiljaisia
lienneet
salot alla pohjoisen taivaan.
Vain yksinäinen vire tuulen
soi.

Keihäs karhunkaatajan
maassa saaliin vierellä vartoi
vaiti
suurta laivaa saapuvaa.

Ei kukaan tiennyt nähdä sarastukseen
ja
päivä laski taas.

Kuulkaa huuto korppien
halki taivaiden,
näin
saapuu tuho jumalten
maailmaamme.

On tullut se aika jolloin auringon
pyörä
veren vuodatuksesta katkeaa.

Liput kauniit liehuen
airut
rantakiville astuu.
He miekoin meitä tervehtivät,
vapaudesta puhua
saavat.

Loimet vieraat yllänsä
puiseen ristiin veriveli
tarttuu.
Hän suden mahdin mielii taltuttaa.

Keihäs
karhunkaatajan
vastaan käärmekieltä nyt nousee
ja iskee läpi kurjan
sydämen.

Vaan eivät sankarit enää nouse raunioille
ja laulumme
tuuli vie.

Kuulkaa suru metsien
halki aikojen,
on pyhät kivet
kaadettu
ja kansa voipunut.

Valtaa kuoleman sylistä
uhmaa teräs
välkkyen.
Tuoni käsissä jumalten,
maine miehen ikuinen.

Jo
syttyvät nuo soihdut, ne ruumiit kärventävät
ja syyttömien sielut
tuomitaan.
Kuinka riistävät he jumalat nyt viereltämme,
vaikenevat
tuhannet edessä murhaajan.

Kirveenkuva rinnalla
karhun lailla
taistellen,
Ukon voima sydämessä
vielä kaatuu
viimeinen.

RAUNIOILLA

loppunäytös