Luopion Veri lyrics
Auringon kullanhohde hiipuu pimeyteen,
petollisen valloittajan loppu
lähenee.
Usvaisten metsien kansa valmistautuu hyökkäykseen,
isiensä
uskon puolesta se taistelee.
Kun valo katoaa he esiin marssivat
ja
miekat rautaiset pian ilmassa tanssivat.
Ei henkiin kukaan jää, he kaiken
tuhoaa.
On vasara heill' kaulalla, risti ruohikkoon putoaa.
Teurastus
alkakoon...
Kuoloon luopion...
Vihollisen veri virtaa miekan
kahvalle
kun terä sitä janoten jo syöksyy syvälle.
Profeetan
lapset,
kohtalonne on kirjoitettu miekkojemme teriin.
Liian kauan olette
maitamme asuttaneet.
Emme tarvitse vapahtajaanne,
emme valkoista
valhettanne.
Kahlitsematonta ette voi vapauttaa.
Luonto on
äitimme,
hänen povellaan alttarimme.
Pyhimpämme kaikkialla ympärillä
asustaa.
Hanget säihkyvät, kosket kuohuvat.
Ne jumalamme
ovat,
omaamme emme anna pois.
Pohjoiseen olitte saapuva,
kaukaa
tulitte
ja sinne joudutte vielä kerran palaamaan.
Sillä jälleen
keihäämme saalistavat luopioiden verta.
Kuolema lampaille jotka
riistivät uskomme,
Pohjolasta poistukaa tai kohdatkaa kostomme.
On
jumalanne meille vieras olento,
se ikuisuuksiin kadotkoon, vihamme
tuntekoon.
Pian armoa jo anotaan, ei pelastusta näy.
Metsän piiloon
samotaan, tie kirveen terään käy.
On taistelu koht' voitettu, jo aamu
sarastaa,
pian soturimme ratsastaa kohti Tuonelaa.
Kohti
Tuonelaa...
Valloittaja katoaa...
Vihollisen veri virtaa miekan
kahvalle
kun terä sitä janoten jo syöksyy syvälle.
Verta
vuodattakaa... kuolemaa...
Rauta kalskahtaa... tuskaa...
Tappakaa...
kylväkää tuhoa...
Terät tanssikaa... verta
janoten...
Translations:
Moonsorrow Luopion Veri lyrics are provided by;
|
| Main Page | Top Lyrics | Top Artists | Top Albums | Links | Contact
Top Artists