Horna Talventuoja Lyrics

Talventuoja Lyrics

Kristus kuuluu historiaan,

ei nykyaikaan, -paikkaan,

tnne
Pohjolaan,

kristittyjen hautaan,

julmaan, ajattomaan.



Istuin rannan tuntumassa

yn sineen hukkuen,

kalmankalpeassa
loisteessa,

yh ajatukseni kuolemaa tutkien.



Takanani vanhan
tammen oksa narahtaa,

ytuulen sylkiess sen painoa surkeaa.

Ja pst
tuntien aamunkoitto kavahtaa

hirteen vedetyn kristityn kuolemaa.

Kylmyys odotti nlkns,

saaden hetken hurmion.



Ihmislihan
kuolonkankeus

toi sen luokse nautinnon,

riistessn, raataessaan

elmn ulos ihmisest...

Rystessn, raiskatessaan

vei liekin, toivon
elmst.



Talven myt tuon uuden kylmyyden

joka vihaa ja
vainoaa.

Kylmyys perinnst Helvetin,

joka raivaa ja raivoaa.

Suunnattoman inhon uumenista,

nousee Pimeys julmuuteen.

Silti
odotin aamun saapumista

ja syljin heidn kasvoilleen.