Fintelligens Kuka Pelkaeae Kuolemaa Lyrics

Kuka Pelkaeae Kuolemaa Lyrics

Iso H

Uuteen duuniin tuhatta ja sataa kaahaa, sataa naamaan,

se ilmesty ku tyhjäst, tsygäl mersuu päin täböö lataa vaan.

Polvi hajalla, tuulilasist lävitte pää,

umpisolmus meitsin tsygä, voin vaan, itteeni syyttää.

Vaati kestävyyttä, asiat itelle selvittää, 

niin paljon kesken, niin paljon mitä pitää viel yrittää.

Mut turha kuolemaa on sen enempää kelaa, 

tajusin vast jälkeenpäin et oisin voinu vaik delaa,

Nyt mulle riittää et mä saan sen mitä mä tartten, 

en elä mun elämää sitä mahdollist seuraavaa varten. 

Mitä tulee eteen, läpi minkä vaa esteen, 

ja vaikka tuntus ylivoimaselta, en lopeta kesken. 

Ei oo kevyempää kävellä muidenkaan kengis, 

eikä, kukaan meist tuu selvii täst, elämäst hengis.

Loppuelämän eka on mun jokainen aamuni, 

en pelkää kuolla, mut pelkään kuolla yksin niinku mun naapuri.



Elastinen

Kun meitsi lähtee, haudatkaa mut mun perheen sekaan, 

oon valmis lähtee ekan ylös bondaa Jessen kaa,

Vast kakskyt, mut voin jo sanoo et oon eläny,

oon joskus pelännyt, mutten enää nyt.

Herännyt elää täysil, mut en aio delaa turhaa,

luovuttajat haaskaa elämänsä tai sortuu itsemurhaan.

Monta nistii jo haudas, jotka ittensä ristiinnaulas,

aion saletisti mä kauas, ja kannan ristii kaulas.

Ei voi kunnol varautuu, henkisesti valmistautuu,

en aio lähtee suosiolla tai antautuu.

Jokainen pelaa korteil jotka jaettiin,

maalaa elämän kanvakselle väreil jotka sattu palettiin.

Kuolema on saletti, kukaan ei pääse karkuun,

mut kun mut pannaan arkkuun, en haluu et jengi parkuu.

Bailut päälle kirkkoon, skobet ja himo biittii,

ei huolta huomisesta kuhan vaan tänään on siistii.



Tasapaino

Joskus kun katoin yöl ulos, meitsi ei nähny ku tähdet,

mut nykyään toivon et katon sinne jonku tähden.

Kyseenalaistin Isän ku pakotti isän lähtee,

suutuin ku en saanu elää mun isän nähden.

Ehkä isä uhrautu, pelasti sil mun hengen,

se et selvisin sai mut uskoo enemmän ku ennen.

Mut päätin etten entten tentten sen eteen tee tenttei,

mut sydänt mun kädes mä pidän enteen. 

Silti aina taitaa, vaivaa, ku aikaa, en kaivaa

voinu lisää isälle ostaa.

Ja koska selvisin autosta tost vaan,

se sai mut elämäs panosta nostaa, panostaa.

Pakosta nauttii, nii kauan ku tääl pysytään,

ja nykyään luultavasti vastaan uskon, jos kysytään.

Ja vaik tätä kaikkee on vaikee pistää lauseiks, niin,

(joku pelkää) ja yks niist on silti ainaki meitsi.