Fintelligens Kuka Pelkã¤ã¤ Kuolemaa Lyrics

Kuka Pelkã¤ã¤ Kuolemaa Lyrics

Iso H
Uuteen duuniin tuhatta ja sataa kaahaa, sataa naamaan,
se ilmesty ku
tyhjäst, tsygäl mersuu päin täböö lataa vaan.
Polvi
hajalla, tuulilasist lävitte pää,
umpisolmus meitsin tsygä, voin
vaan, itteeni syyttää.
Vaati kestävyyttä, asiat itelle
selvittää, 
niin paljon kesken, niin paljon mitä pitää viel
yrittää.
Mut turha kuolemaa on sen enempää kelaa, 
tajusin
vast jälkeenpäin et oisin voinu vaik delaa,
Nyt mulle riittää et
mä saan sen mitä mä tartten, 
en elä mun elämää sitä
mahdollist seuraavaa varten. 
Mitä tulee eteen, läpi minkä vaa
esteen, 
ja vaikka tuntus ylivoimaselta, en lopeta kesken. 
Ei oo
kevyempää kävellä muiden kengis, 
eikä, kukaan meist tuu
selvii täst, elämäst hengis.
Loppuelämän eka on mun jokainen
aamuni, 
en pelkää kuolla, mut pelkään kuolla yksin niinku mun
naapuri.

Elastinen
Kun meitsi lähtee, haudatkaa mut mun perheen
sekaan, 
oon valmis lähtee ekan ylös bondaa jessen kaa.
Vast
kakskyt, mut voin jo sanoo et oon eläny,
oon joskus pelännyt, mutten
enää nyt.
Herännyt elää täysil, mut en aio delaa
turhaa,
luovuttajat haaskaa elämänsä tai sortuu
itsemurhaan.
Monta nistii jo haudas, jotka ittensä ristiinnaulas,
aion
saletisti mä kauas, ja kannan ristii kaulas.
Ei voi kunnol varautuu,
henkisesti valmistautuu,
en aio lähtee suosiolla tai
antautuu.
Jokainen pelaa korteil jotka jaettiin,
maalaa elämän
kanvakselle väreil jotka sattu palettiin.
Kuolema on saletti, kukaan ei
pääse karkuun,
mut kun mut pannaan arkkuun, en haluu et jengi
parkuu.
Bailut päälle kirkkoon, skobet ja himo biittii,
ei huolta
huomisesta kuhan vaan tänään on siistii.

Tasapaino
Joskus
kun katoin yöl ulos, meitsi ei nähny ku tähdet,
mut nykyään
toivon et katon sinne jonku tähden.
Kyseenalaistin Isän ku pakotti
isän lähtee,
suutuin ku en saanu elää mun isän
nähden.
Ehkä isä uhrautu, pelasti sil mun hengen,
se et selvisin
sai mut uskoo enemmän ku ennen.
Mut päätin etten entten tentten sen
eteen tee tenttei,
mut sydänt mun kädes mä pidän enteen.

Silti aina taitaa, vaivaa, ku aikaa, en kaivaa
voinu lisää
isälle ostaa.
Ja koska selvisin autosta tost vaan,
se sai mut
elämäs panosta nostaa, panostaa.
Pakosta nauttii, nii kauan ku
tääl pysytään,
ja nykyään luultavasti vastaan uskon, jos
kysytään.
Ja vaik tätä kaikkee on vaikee pistää lauseiks,
niin,
(joku pelkää) ja yks niist on silti ainaki meitsi.