Monta vuotta häntä arvostettiin Kunnes kerran kävikin
niin Että poltti kaikki miljoonansa Vihoviimeiseen
seteliin
Nauroi kauan ja makeasti Katsoi kansaa ja nauroi
niin Katsoi kansa häneen kyynelsilmin Ja hänet miltei
lynkattiin
Minä en ole tohtori kummoinen Mutta tiedänpä
sentään sen Että päällisin puolin on potilas Lähes
täysijärkinen Hän sanoo ettei tahdo edes olla tätä
rotua Kun muu väki hississä monistuu hän Selän
kääntää ja katoaa
Tätä joutilasta kavahtakaa on
säröjä sielussaan Ei vaadi, tahdo, kadehdi, ei kumarra
mitään johtajaa Tätä joutilasta kavahtakaa, se ei kuulu
maailmaan Vain laiskan läksyjä kantaa ja niitä kalloosi
kaivertaa
Lapsi joka usein hymyilee silmissänne on suloinen Vaan
jos nauraa vanhalla iällä niin on vajaaälyinen Minä en ole
tottunut suremaan vaikka potilaat pois kuolee Mutta käypää rahaa
jos poltetaan se ajatus kyllä häiritsee
Tätä joutilasta
kavahtakaa on säröjä sielussaan Ei vaadi, tahdo, kadehdi, ei
kumarra mitään johtajaa Tätä joutilasta kavahtakaa, se ei kuulu
maailmaan Vain laiskan läksyjä kantaa ja niitä kalloosi
kaivertaa
Tätä joutilasta kavahtakaa on säröjä
sielussaan Ei vaadi, tahdo, kadehdi, ei kumarra mitään
johtajaa Tätä joutilasta kavahtakaa, se ei kuulu maailmaan Vain
laiskan läksyjä kantaa ja niitä kalloosi kaivertaa