Tämä väki tässä tuskin pataan sylkee koskaan. Puhuvatpa
sujuvasti esteettistä roskaa! Onko tämä komedia? Saako tässä
nauraa? Palvellako isäntää vai tytärtänsä
Lauraa?
Mitä minä sanon, kun ne joskus jotain kysyy? Kai
tärkeintä on, että edes työpaikka pysyy… Miten istuu
pukuni, tai puhe, jota äännän? Mitähän ne puhuvat kun
selkäni käännän?
Yksi ääni huutaa: kenen vuoksi
tätä jatkat? Haistatetaan pitkät otetaan hatkat! Tahdotko
todella olla rahamiehen renki? Jaakobin painissa tänään aine
vastaan henki.
Mietin miksi näitä mietin… kun kerran
elää, kai elääkin vois? Jos antaisi sen maineen
mennä, ottaisi sen elämänvietin ja elelisi pois.
Enää
välitä en kunniasta, en mammonasta, en
muotiräteistä… Otan sen mikä annetaan Paratiisikin on
lupaus vaan ja minä tahdon käteistä
Siksi ovat unelmanne
niin kovin kaukaisia ja käytöksen kultainen kirja
paskapaperia.
Tämä on ihmisoikeuksien julistus sen ovat
siunanneet YK ja Kristus. Jokaisen sielussa saakoon
helää sisäisen eläimen kyky nauttia ja elää! Sielussa
helää halu elää.
Taistelevat metsot öykkäröivät
sielu jäässä. Kaikilla on ihan liikaa ajatuksia
päässä. Maailmassanne on aina seinän perään
seinää. Minä kaipaan happea ja puutaheinää.
Eipä
ole tämän pallon päällä mitään mestareita tai
jumalaa, kun antaa vain sen maineen mennä, etsii sitä
elämänviettiä ja hyvää humalaa…
Se on parasta
elämää, ja kaikki siitä pitää! Jos joku onneton ei
pidä, niin ei voi mitään.
Tämä on ihmisoikeuksien
julistus sen ovat siunanneet YK ja Kristus. Jokaisen sielussa saakoon
helää sisäisen eläimen kyky nauttia ja elää!