Meidă¤n On Annettu Pudota
ktil kehaisi ensisynnyttj, potra poika lapsi mtkhti maailmaan: kiljuvat
kuusi kiloa . ja niin, niinp niin, ensi kerran niin pudottiin. ja
matkalla kehtoon tai tuonen lehtoon miten vaan, me
pudotaan... ..tarhoihin, kouluihin ja virastokytviin. poikapolo idltn
pyysi niin: "emo, minut sst, pahasta pst!" ja niinp jo toistamiseen
pudottiin, oi! iti vapisevaa varsaansa syleili, tytisi lankulta
tyhjyyteen lauloi:
alassyksy alkoi nyt,
siit kukaan ei kiinni
ota. on hyv haltiatar hyljnnyt meidt, ja luoja antanut pudota. siis
veli pysy vaiti vaan, silmiin pimeyttkin tuijota kun kutsuu urheita
uhrejaan hn joka antoi meidn pudota. meidn on annettu
pudota!
luojan pikku piipertjt putoavat
syden, juoden, itkien,
iloiten menevt, lisntyvt, tyttvt taivaat ja maat. kunnes joskus
jokaista vuorollaan tullaan kutsumaan: unessa yll tarkoin
yksityiskohdin kerrotaan, miss ja milloin kutakin
odotetaan...
alassyksy jatkuu nyt,
siit kukaan ei kiinni
ota. on hyv haltiatar hyljnnyt meidt, ja luoja antanut pudota. siis
veli pysy vaiti vaan, silmiin pimeyttkin tuijota kun kutsuu urheita
uhrejaan hn joka antoi meidn pudota. meidn on annettu pudota!
eik
thn leikkiin lhde kysyttyn meist
kukaan, omille harharetkilleen
jokainen vain viskataan mukaan...
ja jonain aamuna hn pakkaa
laukkunsa, astuu autoonsa, ja ties minne ajaa...
..suuren metsn taa,
miss autio maa kraateria valtavaa ympri. sen reunalla hn riisuu takkinsa,
hn riisuu paitansa, housut, kengt, hattunsakin nyt unohtaa, sulkee silmns
ja luottaen onneensa kuilun syvyyksiin hn sukeltaa:
putoaa minuutin,
putoaa toisenkin,
putoaa pumpuliin, ollen perill kai.
silloin
hmrst esiin hymyilev hahmo astuu, kysyy:
"milt tuntui? ei hullumpaa,
vai?" |