Surujen sillalta näin Tummien aaltojen uivan merelle päin Ne
ikäväni pintaan sai Ja lokit kirkui ne karanneet on Hitchcockin
linnuista kai Kaipuuni nousee siivilleen Kuka keksi
rakkauden
Nähdä surujen sillalta sain Kaupungin katolla
tähtiä tuhansittain Yksi lähti ja laskeutui Se lensi halki
taivaan ja radaltaan harhautui Sille esitin kysymyksen Kuka keksi
rakkauden
Yö oli niin valkoinen Kun puhalsi palkeet
rakkauden Tähdenlentona kai luokseni saavuit ja kauniimman teit minun
maailmastain Joku kätkee kysymyksen Kuka keksi rakkauden Kuka sai
aikaan sen
Surujen sillallakin se kulkee Ei se lähde hengiltä
millään Tähtien tomuna se leijailee Ja syttyy kuin
itsestään Joku keksi rakkauden
Jos sinä et jäis En
minäkään täällä olla vois Eikä ikäväni tänne
jäis Tähtenä lentäisin kauas ja hiljaa hiipuisin pois Tyydyn
vastaukseen Joku keksi rakkauden Ja sinä toit minulle sen